Rin­ta­ma­mies­ta­lon ret­ro­her­kut ja kel­la­rin aar­teet

Rin­ta­ma­mies­ta­lon ret­ro­her­kut ja kel­la­rin aar­teet

Meil­lä kai­kil­la on muis­to­ja lap­suu­des­ta ja eri­to­ten mum­mo­lan eri­tyis­piir­teis­tä. Näi­tä­hän nos­tal­gi­sia jut­tu­ja täs­sä mei­dän rin­ta­ma­mies­ta­los­sam­me löy­tyy, sil­lä onhan talo alku­pe­räi­ses­sä kuo­sis­saan. Edel­li­ses­sä pos­tauk­ses­sa siis oli esit­te­lys­sä mei­dän ihka oma “rint­sik­kam­me”. Lupa­sin­kin esi­tel­lä täs­sä pos­tauk­ses­sa näi­tä iha­nia nos­tal­gi­sia yksi­tyis­koh­tia, eli ret­ro­herk­ku­ja ja kel­la­rin aar­tei­ta.

 

 

Mun mie­les­tä tämä Vol­ta-imu­ri on ääret­tö­män suloi­nen. En ole vie­lä tes­tan­nut, että toi­mii­ko tämä, mut­ta aika vakuu­tu­nut olen. Jos siis alan oikeak­si perin­ne­ra­ken­ta­jak­si, niin kuu­luu­ko­han mun tuol­la sit­ten sur­ruu­tel­la lat­tiat ros­kat­to­mik­si? Talos­sa­han asui siis suo­ma­lai­nen mal­li­pa­ris­kun­ta ja hei­dän jäl­jil­tään kyl­lä luu­li­si kai­ken toi­mi­van. Tari­na ker­too, että he oli­vat todel­la sääs­te­liäi­tä ja tark­ko­ja. Niin sen kyl­lä talos­ta huo­maa. Talo kuu­lem­ma pes­tiin ulkoa­kin joka kevät.

 

 

Vois­ko joku vii­saam­pi ker­toa mul­le, että mik­si näi­tä tar­jot­ti­mia piti ennen säi­lyt­tää sei­näl­lä? Onko tämä jon­kun mie­les­tä edel­leen esteet­ti­ses­ti sil­miä hive­le­vää tai­det­ta? Olis­ko nuo sydän­nau­hat enem­män­kin 80-lukua? Mut­ta tämä­kin tar­jo­tin­tai­de on joten­kin niin sööt­tiä. Lap­suus­han täs­tä tulee aut­ta­mat­to­mas­ti mie­leen.

 

 

Tämä ammeen yhtey­des­sä ole­va suih­ku on kiel­tä­mät­tä ihan kau­nis, mut­ta haas­ta­vaa näis­sä on saa­da tasai­sen läm­min­tä vet­tä. Aina joko on lii­an kuu­maa tai lii­an kyl­mää. Mut­ta todel­li­nen ret­ro­herk­ku. Tätä punais­ta levyä, mitä­hän mate­ri­aa­lia onkaan, löy­tyy mei­dän keit­tiön väli­ti­las­ta ja täs­tä kyl­py­huo­nees­ta kaut­taal­taan. Ei, tämä ei jää enti­sel­leen!

 

 

Olo­huo­neen sei­nään oli tai­dok­kaas­ti kät­ket­ty sala­kaap­pi. Tää on hie­no rat­kai­su. Mik­si­kö­hän näi­tä ei enää teh­dä? Hyvä­kun­toi­nen tämä­kin ja ei kulu­ma­jäl­kiä mis­sään. Mul­la on hiu­kan ris­ti­rii­tai­nen olo, kun nämä­kin tape­tit on näin kau­an säi­ly­nyt moit­teet­to­mas­sa kun­nos­sa, että ras­kii­ko näi­tä vaih­taa. Mut­ta tuo avain on niin nos­tal­gi­nen. Meil­lä oli tuol­lai­nen avain kir­ja­hyl­lyn ala­kaa­pis­sa lap­suus­ko­dis­sa­ni, joka myös oli hyvin hoi­det­tu rin­ta­ma­mies­ta­lo. Tämä­kin siis tuo niin lap­suus­muis­to­ja mie­leen.

 

 

Siis tämä talous­sii­rap­pi­purk­ki! Tun­tuu kuin oli­sin näh­nyt tämän eilen. Meil­lä koto­na lei­vot­tiin tosi pal­jon ja tätä tuo­tet­ta meil­lä oli aina. Punai­sen pal­lo­juus­ton lisäk­si. Käte­vä ja kau­nis purk­ki tämä oli­si edel­leen­kin. Haus­kaa oli­si tie­tää mil­loin tämän­kin ulkoa­su muut­tui. Nyky­ään­hän tuot­teet vaih­taa ulkoa­sua tuh­ka­ti­he­ään. Ja nuo olym­pia­ren­kaat. Ei tää nyt var­maan vuo­del­ta 1952 voi olla… Kun 80-luvul­ta muis­tan tämän pur­kin.

 

Kur­kis­tus kel­la­riin

Käy­dään­päs pik­ku kier­ros mei­dän iha­nas­sa kel­la­ris­sam­me. Siel­lä se vas­ta sel­lai­nen olo tulee­kin, että oli­si palan­nut ajas­sa taak­se­päin ja pal­jon. Ter­ve­tu­loa aika­mat­kal­le, olkaas hyvät!

 

Voit­te­ko kuvi­tel­la, että täs­sä talos­sa on pes­ty pyy­kit nyrk­ki­pyy­kil­lä aivan vii­me vuo­siin saak­ka? Mä en oikees­ti pys­ty samaan. Ja aika mon­ta las­ta mul­la­kin on. Vaik­ka ihan­teel­li­set tilat täs­sä pyyk­käyk­seen oli­si. 🙂 Ja ei, nämä sei­nät eivät jää alku­pe­räi­sen väri­sik­si…

 

Täs­tä hil­lo­kel­la­ris­ta minul­la tulee mie­leen Muu­mi­ta­lo. Siel­lä­hän ne aina säi­lö­vät hil­lo­purk­kin­sa kel­la­riin. Näis­sä lei­vin­pa­pe­reis­sa on vie­lä purk­kien jäl­jet jäl­jel­lä. Oikeas­ti mul­la tulee hel­lyys, kun ajat­te­len näi­den edel­lis­ten asuk­kai­den yksin­ker­tais­ta elä­mää. Nämä­kin hil­lo­pur­kit tääl­lä, nyyh…

 

Nämä ome­na­laa­ti­kot ovat tosi tosi hie­no­ja mun mie­les­tä. Näi­tä löy­tyy tääl­tä enem­män­kin ja mul­la on näil­le tosi pal­jon käyt­töä. Ja nämä­kin ovat niin ehtaa tava­raa. Ei mitään kau­pan jäl­ji­tel­miä… Että ihgui ovat.

 

Kyl­lä jämp­til­lä mie­hel­lä pitää hal­ko­pi­not olla sär­mät. Tämä­kin yksi­tyis­koh­ta on oikea aar­re. Mä niin ihai­len täl­lai­sia perus­teel­li­sia ihmi­siä, jot­ka jak­sa­vat pitää tava­ran­sa aisois­sa. Joten­kin mul­la tulee tääl­lä mie­leen näi­den talos­sa asu­neen paris­kun­nan rak­kaus tätä kotia koh­taan. Kaik­ki on niin hyvin hoi­det­tu.

 

Mitä­kö­hän tari­naa nämä työ­ka­lut ker­to­vat? Mik­si­kö­hän näi­tä on näin pal­jon? Ja nämä­kin rak­kau­del­la hoi­de­tut ja säi­lö­tyt. Öljy­kan­nu­kin on jos­tain vuo­si­kym­men­ten takaa tääl­lä säi­ly­nyt.

 

Tämä oli kier­ros nos­tal­gian äärel­lä täl­lä ker­taa. Lopul­ta ne on aika pie­niä yksi­tyis­koh­tia mitä lap­suu­des­ta jää mie­leen. Juu­ri tuol­lai­set yksit­täi­set asiat kuin kaa­pin avain tai talous­sii­rap­pi­purk­ki. Lope­tan tämän pos­tauk­sen täl­lai­seen pie­neen koti-runoon. Koti on iha­na asia.

 

Tämä raken­nus on kal­lio met­säs­sä,
ovi pihal­le
ja nur­kat tuu­len kier­rel­lä.
Met­sän puis­sa
syn­tyy tuu­len humi­na.
Ropi­see katol­le kevät­sa­de,
on val­kean tai­vaan aika.”

(Juha­ni Tik­ka­nen)

 

Ulla­mai­ja

(vink vink; Habi­ta­re on ihan nur­kan taka­na)

 


 

Kun minus­ta tuli perin­ne­ra­ken­ta­ja

Kun minus­ta tuli perin­ne­ra­ken­ta­ja

Niin sii­nä vain yllät­täen kävi, että olim­me osta­neet van­han rin­ta­ma­mies­ta­lon vuo­del­ta 1964 vapaa-aika käyt­töön. Kak­si uut­ta oma­ko­ti­ta­loa raken­ta­nee­na ja usei­ta ker­ros­ta­loa­sun­to­ja remon­toi­nee­na tämä onkin aivan uusi ulot­tu­vuus minul­le ja mie­hel­le­ni. Siis perin­ne­ra­ken­ta­mi­nen tai oikeam­min perin­ne­kor­jaa­mi­nen. Nyt alkaa uuden opet­te­lu ja hen­git­tä­vien raken­tei­den kor­jaa­mi­nen vaa­ti­mus­ten mukai­ses­ti.

Kesän loma­mat­kal­la ran­nik­ko­seu­tuun ihas­tu­nee­na tuli selail­tua Etuo­ven myyn­ti-ilmoi­tuk­sia yön pimei­nä tun­tei­na ja yllät­tä­vää oli van­ho­jen oma­ko­ti­ta­lo­jen mata­lat myyn­ti­hin­nat. Eipä ollut hir­vees­ti aja­tel­tu kesä­mö­kin han­kin­taa. Jos­kus oli toki mie­les­sä käy­nyt, että voi­si jon­kun van­han mum­mon­mö­kin ostaa, mut­ta aina se oli kaa­tu­nut lii­an kor­kei­siin pyyn­ti­hin­toi­hin. Ja ei mikään paik­ka­kun­ta ollut tun­tu­nut han­kin­nan arvoi­sel­ta. Meri oli aina vetä­nyt puo­leen­sa ja suu­ri osa­han kesä­mö­keis­tä on jär­ven ran­nal­la. Sydä­mem­me sit­ten vei tämä alku­pe­räi­ses­sä kuo­sis­saan ole­va rin­ta­ma­mies­ta­lo vuo­del­ta 1964 Turun saa­ris­tos­sa. Taloon sisäl­tyy 75m2 asuin­pin­ta-alaa, siis­ti­kun­toi­nen vint­ti ja toi­mi­va sekä niin ikään hyvä­kun­toi­nen kel­la­ri­ker­ros. Täs­sä pai­kas­sa meil­lä sit­ten täyt­tyy molem­pien vesis­tö­jen iha­nuu­det. Mök­ki on jär­ven vie­res­sä, välis­sä on pik­ku pät­kä Wärt­si­län maa­ta.  Ran­ta ei ole ihan uin­ti­kel­poi­nen aina­kaan vie­lä ja tämä pik­ku jär­vi on aika ruo­hot­tu­nut. Tien toi­sel­la puo­lel­la on upea jär­vi kal­lio­ran­toi­neen. Merel­le on talol­ta mat­kaa pari­sen kilo­met­riä.

 

Rint­si­kan” sisään­käyn­ti

Talon sisäl­lä mei­tä oli vas­tas­sa hyvin pidet­ty koti. Täs­sä talos­sa on asu­nut mel­kein 50 vuot­ta sama lap­se­ton paris­kun­ta. Hyvin he ovat koti­aan koh­del­leet. Oli kuin aika oli­si pysäh­ty­nyt, kun astui sisäl­le. Kaik­ki huo­ne­ka­lut oli­vat hyväs­sä kun­nos­sa, pai­kat oli­vat siis­tit ja jopa van­ha, hel­lyyt­tä­vä Vol­ta-imu­ri tör­röt­ti sii­vous­ko­me­ros­sa. Ihan ei aika­mat­ka onnis­tu ja pien­tä fik­saus­ta pitää pin­toi­hin teh­dä, että täs­tä tulee oman­nä­köi­semm­me kak­kos­ko­ti meil­le.

 

Ter­ve­tu­loa meil­le!

 

Iha­na sisään­käyn­ti puu­tolp­pi­neen ja metal­li­si­ne put­ki­kai­tei­neen.

 

Etei­sau­las­sa on vas­tas­sa val­ta­va mää­rä välio­via ajan hen­gen mukaan. Täs­sä tilas­sa on yhteen­sä 7 välio­vea ja sii­vous­ko­me­ron ovi. 🙂

 

Sam­ma­leet oli­vat val­lan­neet nämä nätit lius­ke­laa­tat. Käsi­pe­lin kun nii­tä esiin kai­voi, niin sai muka­van päi­vät­ree­nin.

 

Huo­neet

 

 

 

 

 

Ja täs­sä esit­te­lys­sä mei­dän upeat huo­neem­me alku­pe­räis­kuo­sis­saan. Muka­van valoi­sia huo­nei­ta. Keit­tiös­sä­kin on kak­si ikku­naa ja olo­huo­ne on ava­ra ja valoi­sa. Tyk­kään kyl­lä nois­ta makuu­huo­neen kaa­peis­ta. Ne kyl­lä var­mas­ti jää alku­pe­räis­kuo­siin­sa. Ja joi­tain huo­ne­ka­lu­ja tulen säi­lyt­tä­mään. Nyt­hän on tren­di­käs­tä täl­lai­set ret­ro­huo­ne­ka­lut, kyl­lä­kin hiu­kan rai­kas­tet­tu­na eri tyy­li­se­koi­tuk­sin.

 

Ympä­röi­vä luon­to

 

 

 

 

Vapaa-ajan asu­mi­ses­sa isos­sa roo­lis­sa on luon­to ja sen lähei­syys. Itseä­ni vie­hätt­tää ran­nik­ko­seu­dul­la run­sas kal­lio­maa­pe­rä, kaner­vat, osman­kää­mit ja meri-ilmas­ton raik­kaus. Tont­tim­me pääs­sä on iha­na nie­men nok­ka, jos­sa voi käy­dä ihai­le­mas­sa jär­ves­sä asus­ta­vaa jout­sen­per­het­tä.  Pihal­lam­me on myös usei­ta ome­na­pui­ta. Rai­vaus­hom­mia pihal­la saa vie­lä pal­jon teh­dä, jot­ta jär­vi saa­daan kun­nol­la näky­viin.

 

Perin­ne­ra­ken­ta­mi­nen

Itsel­lä­ni on jää­nyt elä­väs­ti mie­leen sisus­tus­suun­nit­te­luo­pin­toi­hin liit­ty­neet Perin­ne­mes­ta­ri Han­nu Rin­teen luen­not perin­ne­ra­ken­ta­mi­ses­ta. Pääl­li­mäi­se­nä sil­loin jäi mie­leen hen­git­tä­vien raken­tei­den vaa­li­mi­nen. Ettet vain mene remon­til­la­si pilaa­maan toi­mi­via raken­tei­ta. Nyt oli­kin sit­ten ajan­koh­tais­ta pala­ta aiheen tii­moil­le. Ensim­mäi­sek­si kävin kurk­kaan Han­nun sivut perinnemestari.fi. Siel­tä tila­sin itsel­le­ni kir­jan Perin­ne­mes­ta­rin rin­ta­ma­mies­ta­lo. Jäi­pä myös mie­lee­ni sivuil­ta löy­ty­neet kor­jaa­jan 10 käs­kyä. Täs­sä ne meil­le kai­kil­le kor­jaa­jil­le muis­tu­tuk­se­na sivuil­ta lai­nat­tui­na:

  1. Älä kor­jaa kun­nos­sa ole­vaa. Älä uusi kor­jat­ta­vis­sa ole­vaa. Paik­kaa ja kun­nos­ta. Suu­rin osa kor­jauk­sien kal­leu­des­ta joh­tuu tar­peet­to­mis­ta toi­men­pi­teis­tä ja ole­mas­sao­le­vien, käyt­tö­kel­pois­ten mate­ri­aa­lien uusi­mi­ses­ta.

  2. Sel­vi­tä vau­rion syy ja pois­ta se. Kor­jaa vas­ta sit­ten ja kor­jaa enti­sel­leen. Jos et kor­jaa vau­rion syy­tä niin vau­rio tulee uudel­leen. Ei kan­na­ta kor­ja­ta vuo­ri­lau­doi­tus­ta jos et kor­jaa vesi­kou­rua, jos­ta vesi juok­see sei­näl­le!

  3. Käy­tä samo­ja mate­ri­aa­le­ja ja työ­me­ne­tel­miä kuin ennen­kin on käy­tet­ty. Älä kokei­le uutuuk­sil­la.

  4. Säi­ly­tä van­ha raken­ne. Ellei se oli­si kel­vol­li­nen, ei talos­ta kos­kaan oli­si tul­lut van­haa. Ei pidä aliar­vioi­da enti­sa­jan raken­ta­jan tai­to­ja ja ryh­tyä “paran­ta­maan” rat­kai­su­ja, jot­ka ovat toi­mi­neet vuo­si­kym­me­niä.

  5. Oli­si hyvä asua talos­sa vähin­täin vuo­si ennen kuin ryh­tyy kor­jaa­maan sitä. Ellei talo­si rii­tä sinul­le, vaih­da taloa. Van­hois­ta talois­ta ker­ro­taan pal­jon tari­noi­ta, jot­ka eivät ole tot­ta. Huhu­pu­hei­den ja olet­ta­mus­ten perus­teel­la ei kan­na­ta ryh­tyä “kor­jauk­siin”. Van­hat talom­me ovat pal­vel­leet suo­ma­lai­sia per­hei­tä usei­ta vuo­si­kym­me­niä, niis­sä on riit­tä­väs­ti tilaa myös sinul­le. Kaik­kia tilo­ja ei kan­na­ta ottaa asu­mis­käyt­töön, myös varas­to­ti­laa tar­vi­taan; ullak­ko on erin­omai­nen varas­to­ti­la ja myös hyvä väli­ti­la ulkoil­man ja asun­non välil­lä.

  6. Useim­mat vau­riot joh­tu­vat huo­nos­ta hoi­dos­ta ja vää­räs­tä kor­jauk­ses­ta. Lat­tia­sie­ni on ollut ole­mas­sa aina, mut­ta sen esiin­ty­mi­nen asu­tuis­sa tilois­sa on lisään­ty­nyt räjäh­dys­mäi­ses­ti sen jäl­keen kun uusia mate­ri­aa­le­ja ja uudis­ra­ken­nus­tek­niik­ka ryh­dyt­tiin käyt­tä­mään van­hois­sa talois­sa.

  7. Van­ho­jen raken­nus­ten kau­neus on on nii­den her­käs­ti tur­mel­tu­vis­sa mit­ta­suh­teis­sa. Läm­pö­ta­lou­del­li­set kor­jauk­set eivät saa mää­rä­tä raken­nuk­sen ulko­nä­köä, useim­mi­ten riit­tää sei­nä­ra­ken­tei­den tii­vis­tä­mi­nen ja ylä­poh­jan lisäe­ris­tys.  1980-luvun ener­gia­kor­jauk­sil­la tuhot­tiin val­ta­vat mää­rät kult­tuu­ri­his­to­rial­li­sia arvo­ja kun van­ho­jen talo­jen ikku­noi­ta uusit­tiin ja lisäe­ris­tet­tiin sei­niä. Vali­tet­ta­vas­ti moni edel­leen kiin­nit­tää enem­män huo­mio­ta eris­teit­ten lisää­mi­seen kuin van­ho­jen täyt­teit­ten täy­den­tä­mi­seen ja kyl­mää joh­ta­vien rakos­ten tilk­ki­mi­seen.

  8. Hyväk­sy epä­sään­nöl­li­syyk­siä. Hyväk­sy mut­kia ja vinout­ta. Hyväk­sy pie­net epä­ta­sai­suu­det. Hyväk­sy tyy­li­ker­ros­tu­mat ja van­hat rat­kai­sut. Van­han talon lumo­voi­ma pii­lee juu­ri sen his­to­rias­sa, joka käy­tän­nös­sä näkyy pati­noi­tu­neis­sa mate­ri­aa­leis­sa ja kulu­neis­sa kyn­nyk­sis­sä. Hyl­kää tyy­li­jäl­ji­tel­mät. Hyl­kää mate­ri­aa­li­jäl­ji­tel­mät. Hyl­kää haa­veet alku­pe­räis­tä­mi­ses­tä; ei ole “alku­pe­räis­tä” raken­nus­ta, uusi­kin raken­nus on vain ker­ran.

  9. Kan­nat­taa vaa­lia sitä taloa, joka sinul­la on. Men­neit­ten kausien etsi­mi­nen ja “palaut­ta­mi­nen” tuo muka­naan kei­no­te­koi­sia rat­kai­su­ja ja yleen­sä erit­täin pal­jon tämän ajan rat­kai­su­ja ja mate­ri­aa­le­ja. Kes­tää kau­an ennen kuin tämän päi­vän rat­kai­suis­ta tulee van­ho­ja. Ja pal­jon talon aitoa his­to­ri­aa hävi­ää

  10. Jos sinul­la on varaa rik­koa näi­tä käs­ky­jä, sinul­la on varaa raken­taa mie­le­si mukaan uusi talo. Kenel­lä­kään ei ole       varaa väit­tää, että sata­vuo­tias talo oli­si huo­nos­ti raken­net­tu.

Täl­lai­sia lop­pu­ke­sän ter­vei­siä täl­lä erää. Remont­ti­pro­jek­tia siis puk­kaa siel­lä ja tääl­lä ja elä­mä pysyy muka­van kii­rei­se­nä. Seu­raa­vaan pos­tauk­seen jäte­tään “rint­si­kan” ret­ro­her­kut ja kel­la­rin aar­teet. Muka­via elo­kuun lep­pei­tä päi­viä kai­kil­le!

Ulla­mai­ja♥

 

Tar­vet­ta Valais­tus-tai sisus­tus­suun­nit­te­lul­le?