Sisustustuulia Tukholman messuilta 2019

Sisustustuulia Tukholman messuilta 2019

Jokavuotiset Tukholman huonekalu- ja sisustusmessut tarjosivat tänäkin vuonna suurta mielihyvää kaikille sisustuksen ystäville loistavine osastoineen ja hyvine palveluineen. Tämän vuoden messut näyttäytyivät viime vuotta värikkäämpinä, leikkisämpinä ja pehmeämpinä. Itse tykkäsin tämän vuoden messuilmeestä todella paljon. Yleisilme oli raikas. Kukkia ja viherkasveja oli paljon. Sisustusesineet olivat leikkisiä ja helposti lähetyttäviä sekä huonekalujen ja valaisimien muodot olivat pyöreitä. Maanläheisyys oli edelleen pinnalla materiaaleissa ja väreissä. Peilejä, keveitä hyllykköjä ja hauskoja kaappeja näkyi paljon. Puun materiaali oli vaihtunut astetta tummemmaksi.

Kuvat puhukoon puolestaan. Olen jaotellut kuvat eri teemojen alle. Tervetuloa nauttimaan messutunnelmasta ja vuoden 2019 sisustustuulista!

VÄRIT

Keltainen, roosa, terrakotta, vihreä, sininen, nude, ruskea ja harmaa olivat vahvasti edustettuina messuväreinä. Värit olivat ns. sammutettuja värejä ja hyvin mattamaisia.

Muodot

Messujen kalusteissa ja valaisimissa toistui vahvasti pyöreä muotokieli. Pöydät olivat pyöreitä, samoin valaisimet. Sohvien ja nojatuolien selkänojat olivat kaarevia.

Viher- ja piensisustaminen

Viherkasvit ja upeat kukka-asetelmat olivat isossa roolissa messuosastojen tunnelmantuojina. Erilaisia, uusia vihersisustusideoita messuilla kyllä sai. Huomaa kuvien kukkalaatikot, roikkuvat leikkokukat ja seinän upea viherosastorakennelma.

Piensisustamisessa oli ihanaa leikkisyyttä maljakoissa, peileissä ja pientavaroissa. Tällaista leikkimieltä välillä kaivataan piristämään liian tylsäksi käyvää sisustusta vai mitä?

Uusia ja raikkaita sisustustuulia toivottelen kaikille lukijoilleni. Ota ihmeessä yhteyttä, jos tarvitset apua jossain sisustukseen tai valaistukseen liittyvässä:)

-Ullamaija-

Ps. täältä pääset lukemaan miltä viime vuoden messut näytti…

Kukkainspiraatioita vuoden 2018 värein

Kukkainspiraatioita vuoden 2018 värein

Vuosi 2018 tuo tullessaan uusia värejä niin sisustus- kuin muotimaailmaankin. Tämä vuosi on taas värien käytön juhlaa, joka mielestäni viime vuonna pääsi jo mukavasti vauhtiin. Viime vuonna näihin aikoihin kirjoitin jutun vuoden väreistä ja niiden tuomista leikkokukkainspiraatioista. Pääset lukemaan jutun täältä.

Tässä jutussa käyn läpi vuoden 2018 värejä, joita ovat julkaisseet isot väritoimijat Suomessa ja maailmalla. Näitä ovat kotimainen Tikkurila ja heidän vuoden värinsä N405 Ruukku, painoteollisuuden värijärjestelmän Pantonen väri Ultra Violet 18-3838, Yhdysvaltalaisen maalitehtaan Benjamin Mooren väri Caliente AF-290 ja maailman suurimman maalialan yrityksen Sherwin-Williamsin väri Oceanside SW 6496.

Ja koska rakastan asetelmia ja leikkokukkia, niin halusin toteuttaa tämän värijutun taas kukkien muodossa. Yhteistyön toteutin lempikukkakauppani Kukkakamari Elsin kanssa. Annoin heille linkit vuoden väreihin ja Kukkakamari Elsin Elina sitoi minulle kimput vuoden värien pohjalta.

 

Tikkurila

 

Kuvat Tikkurila

 

 

Tikkurilan vuoden väri on siis Ruukku N405 ja värin valintaan ovat vaikuttaneet ajankohtaiset ilmiöt, tunnelmat ja trendit. Ruukun punaruskea sävy sopii hyvin tuomaan lämpöä vaaleaan sisustukseen ja herättämään sen eloon. Ruukun kanssa on helppo yhdistellä muita maanläheisiä sävyjä. Viime vuoden supersuositut mustikansininen ja syvänvihreä sopivat loistavaksi pariksi Ruukun sävyn rinnalle.

 

 

Ruukku-sävyn inspiroimana Elina oli hienosti löytänyt sen idean, jota Ruukku edustaa. Eli maanläheisyyttä, aitoja materiaaleja ja jatkuvuutta. Tämä hurmaava asetelma on tehty kuivuneeseen puunpalaseen, johon on sidottu Cymbidium-orkidean kukkia, Vahakukan nuppuja, Skimmiaa, Eucalyptusta ja Lankaköynnöstä. Olin aivan ihastunut tähän asetelmaan, sillä en ollut ennen nähnyt näin herkkää, omaperäistä ja raikasta pientä kukkajuttua.

 

Benjamin Moore 

 

       Kuvat Benjamin Moore

 

Benjamin Mooren väri Caliente AF-290 on voimakas ja energisoiva väri, joka herättää eloon minimalistisen ja vähäeleisen sisustuksen. Se tuo syvyyttä ja lämpöä puun rinnalle sekä harmaan ja sinisen säyisiin sisustuksiin. Punainen on vahva ja kutsuva sävy sisääntuloissa, niin ulko- että sisäpuolellakin. Caliente-sävy on mielestäni mitä parhain joulun väri, syvä ja tummanpuhuva.

 

 

 

Tässä ihastuttavassa kimpussa on käytetty Kenguruntassua, Neilikkaa, Bruniaa ja Marjakuismaa. Tässä kimpussa toistuu hienosti Calienten dramaattinen sävy, joka herättää mielestäni voimakkaita tunteita. Siksi se on omiaan sisustuksissa ja pinnoissa, joilla halutaan viestiä vahvasti.

 

Sherwin-Williams

Kuva Sherwin-Williams

 

Sherwin-Williamsin väri Oceanside SW 6496 on syvä sininen, jossa on mukana jalokiven vihreää. Oceanside on sävyltään vihreän ja sinisen harmoninen liitto, joka henkii sekä vanhaa että uutta. Sen moniulotteisessa sävyssä on merihenkisyyttä, se lisää luovaa ajattelua ja ajatuksen selkeyttä tai vaihtoehtoisesti rauhoittaa meditatiivisesti. Oceanside sopii loistavasti puhtaan valkoisen ja tumman puun pariksi tuoden mukanaan ripauksen Välimeren henkeä.

 

 

Oceanside-sävy inspiroi luomaan rennot asetelmat Eucalyptuksen oksista ja Krysanteemi-kimpusta. Itsellä Oceanside-sävy tuo mieleen keveyden ja raikkauden sisustuksessa . Meillä itsellä on tummanruskea raakalautaseinä makuuhuoneessamme. Mielestäni tumman puun pariksi sopii juuri sinivihreät merellisyyttä henkivät sävyt keventämään vaikutelmaa.

 

Pantone

 

Kuvat Pantone

 

Pantonen vuoden väri Ultra Violet 18-3838 on kekseliäs ja omaperäinen väri, joka dramaattisesti provosoi ja osoittaa meidät kohti tulevaisuutta. Ultra Violet on sinipohjainen violetti. Se sopii mainiosti paikkoihin, joissa kokoonnutaan ja halutaan luoda vahva yhteys keskenään. Ultra Violet haastaa meidät etsimään uutta ja kokeilemaan rajojamme. Violetti ja keltainen sisustuksessa ovat vahva ja dramaattinen pari yhdessä. Mielestäni violetti henkii myös raikkautta ja on oiva väri suorille ja tasaisille pinnoille luomaan mielikuvaa puhtaudesta.

 

 

 

Tähän tummanpuhuvaan ja vähäeleiseen, mutta silti tyylikkääseen kimppuun on käytetty Veronican ja Anemonen kukkia ja Hopealehden ja Marjaeucalyptuksen oksia. Raikas väripari violetti-keltainen energisoi ja tuo lupauksen jo nurkan takana olevasta keväästä.

Ensi viikolla suuntaan Tukholman joka vuotisille Stockholm Furniture & Light Fair-messuille. On oikein mukava nähdä onko näitä vuoden värejä paljon mukana sisustuksissa. Samalla pääsee haistelemaan tulevia trendejä valaistuksen ja huonekalujen osalta. Messut ovat olleet aina oikein mieluisat ja nähtävää on ollut paljon. Näistä messuterveisistä ja uusista sisustustuulista kuulet seuraavassa postauksessa.

Aurinkoisia talvipäiviä toivotellen    -Ullamaija-

 

 

 

 

Tarvetta Valaistus-tai sisustussuunnittelulle?

Vessan uudistus Belle Artin efektimaaleilla

Vessan uudistus Belle Artin efektimaaleilla

Viime keväänä vierailin Turussa Belle Artilla, joka tuo maahan vuosien kokemuksella laadukkaita italialaisia pinnoitemateriaaleja. Heidän valikoimiinsa kuuluvat luonnonmukaiset ja ympäristöystävälliset hartsi- ja kalkkipinnoitteet sekä erikoismaalit. Olimme suunnitelleet jo jonkin aikaa alakerran vessan remointoimista ja ihastuin Belle Artin monipuoliseen tuotevalikoimaan. (lisää…)

Rintamamiestalon retroherkut ja kellarin aarteet

Rintamamiestalon retroherkut ja kellarin aarteet

Meillä kaikilla on muistoja lapsuudesta ja eritoten mummolan erityispiirteistä. Näitähän nostalgisia juttuja tässä meidän rintamamiestalossamme löytyy, sillä onhan talo alkuperäisessä kuosissaan. Edellisessä postauksessa siis oli esittelyssä meidän ihka oma ”rintsikkamme”. Lupasinkin esitellä tässä postauksessa näitä ihania nostalgisia yksityiskohtia, eli retroherkkuja ja kellarin aarteita.

 

 

Mun mielestä tämä Volta-imuri on äärettömän suloinen. En ole vielä testannut, että toimiiko tämä, mutta aika vakuutunut olen. Jos siis alan oikeaksi perinnerakentajaksi, niin kuuluukohan mun tuolla sitten surruutella lattiat roskattomiksi? Talossahan asui siis suomalainen mallipariskunta ja heidän jäljiltään kyllä luulisi kaiken toimivan. Tarina kertoo, että he olivat todella säästeliäitä ja tarkkoja. Niin sen kyllä talosta huomaa. Talo kuulemma pestiin ulkoakin joka kevät.

 

 

Voisko joku viisaampi kertoa mulle, että miksi näitä tarjottimia piti ennen säilyttää seinällä? Onko tämä jonkun mielestä edelleen esteettisesti silmiä hivelevää taidetta? Olisko nuo sydännauhat enemmänkin 80-lukua? Mutta tämäkin tarjotintaide on jotenkin niin sööttiä. Lapsuushan tästä tulee auttamattomasti mieleen.

 

 

Tämä ammeen yhteydessä oleva suihku on kieltämättä ihan kaunis, mutta haastavaa näissä on saada tasaisen lämmintä vettä. Aina joko on liian kuumaa tai liian kylmää. Mutta todellinen retroherkku. Tätä punaista levyä, mitähän materiaalia onkaan, löytyy meidän keittiön välitilasta ja tästä kylpyhuoneesta kauttaaltaan. Ei, tämä ei jää entiselleen!

 

 

Olohuoneen seinään oli taidokkaasti kätketty salakaappi. Tää on hieno ratkaisu. Miksiköhän näitä ei enää tehdä? Hyväkuntoinen tämäkin ja ei kulumajälkiä missään. Mulla on hiukan ristiriitainen olo, kun nämäkin tapetit on näin kauan säilynyt moitteettomassa kunnossa, että raskiiko näitä vaihtaa. Mutta tuo avain on niin nostalginen. Meillä oli tuollainen avain kirjahyllyn alakaapissa lapsuuskodissani, joka myös oli hyvin hoidettu rintamamiestalo. Tämäkin siis tuo niin lapsuusmuistoja mieleen.

 

 

Siis tämä taloussiirappipurkki! Tuntuu kuin olisin nähnyt tämän eilen. Meillä kotona leivottiin tosi paljon ja tätä tuotetta meillä oli aina. Punaisen pallojuuston lisäksi. Kätevä ja kaunis purkki tämä olisi edelleenkin. Hauskaa olisi tietää milloin tämänkin ulkoasu muuttui. Nykyäänhän tuotteet vaihtaa ulkoasua tuhkatiheään. Ja nuo olympiarenkaat. Ei tää nyt varmaan vuodelta 1952 voi olla… Kun 80-luvulta muistan tämän purkin.

 

Kurkistus kellariin

Käydäänpäs pikku kierros meidän ihanassa kellarissamme. Siellä se vasta sellainen olo tuleekin, että olisi palannut ajassa taaksepäin ja paljon. Tervetuloa aikamatkalle, olkaas hyvät!

 

Voitteko kuvitella, että tässä talossa on pesty pyykit nyrkkipyykillä aivan viime vuosiin saakka? Mä en oikeesti pysty samaan. Ja aika monta lasta mullakin on. Vaikka ihanteelliset tilat tässä pyykkäykseen olisi. 🙂 Ja ei, nämä seinät eivät jää alkuperäisen värisiksi…

 

Tästä hillokellarista minulla tulee mieleen Muumitalo. Siellähän ne aina säilövät hillopurkkinsa kellariin. Näissä leivinpapereissa on vielä purkkien jäljet jäljellä. Oikeasti mulla tulee hellyys, kun ajattelen näiden edellisten asukkaiden yksinkertaista elämää. Nämäkin hillopurkit täällä, nyyh…

 

Nämä omenalaatikot ovat tosi tosi hienoja mun mielestä. Näitä löytyy täältä enemmänkin ja mulla on näille tosi paljon käyttöä. Ja nämäkin ovat niin ehtaa tavaraa. Ei mitään kaupan jäljitelmiä… Että ihgui ovat.

 

Kyllä jämptillä miehellä pitää halkopinot olla särmät. Tämäkin yksityiskohta on oikea aarre. Mä niin ihailen tällaisia perusteellisia ihmisiä, jotka jaksavat pitää tavaransa aisoissa. Jotenkin mulla tulee täällä mieleen näiden talossa asuneen pariskunnan rakkaus tätä kotia kohtaan. Kaikki on niin hyvin hoidettu.

 

Mitäköhän tarinaa nämä työkalut kertovat? Miksiköhän näitä on näin paljon? Ja nämäkin rakkaudella hoidetut ja säilötyt. Öljykannukin on jostain vuosikymmenten takaa täällä säilynyt.

 

Tämä oli kierros nostalgian äärellä tällä kertaa. Lopulta ne on aika pieniä yksityiskohtia mitä lapsuudesta jää mieleen. Juuri tuollaiset yksittäiset asiat kuin kaapin avain tai taloussiirappipurkki. Lopetan tämän postauksen tällaiseen pieneen koti-runoon. Koti on ihana asia.

 

”Tämä rakennus on kallio metsässä,
ovi pihalle
ja nurkat tuulen kierrellä.
Metsän puissa
syntyy tuulen humina.
Ropisee katolle kevätsade,
on valkean taivaan aika.”

(Juhani Tikkanen)

 

Ullamaija

(vink vink; Habitare on ihan nurkan takana)

 


 

Kun minusta tuli perinnerakentaja

Kun minusta tuli perinnerakentaja

Niin siinä vain yllättäen kävi, että olimme ostaneet vanhan rintamamiestalon vuodelta 1964 vapaa-aika käyttöön. Kaksi uutta omakotitaloa rakentaneena ja useita kerrostaloasuntoja remontoineena tämä onkin aivan uusi ulottuvuus minulle ja miehelleni. Siis perinnerakentaminen tai oikeammin perinnekorjaaminen. Nyt alkaa uuden opettelu ja hengittävien rakenteiden korjaaminen vaatimusten mukaisesti.

Kesän lomamatkalla rannikkoseutuun ihastuneena tuli selailtua Etuoven myynti-ilmoituksia yön pimeinä tunteina ja yllättävää oli vanhojen omakotitalojen matalat myyntihinnat. Eipä ollut hirveesti ajateltu kesämökin hankintaa. Joskus oli toki mielessä käynyt, että voisi jonkun vanhan mummonmökin ostaa, mutta aina se oli kaatunut liian korkeisiin pyyntihintoihin. Ja ei mikään paikkakunta ollut tuntunut hankinnan arvoiselta. Meri oli aina vetänyt puoleensa ja suuri osahan kesämökeistä on järven rannalla. Sydämemme sitten vei tämä alkuperäisessä kuosissaan oleva rintamamiestalo vuodelta 1964 Turun saaristossa. Taloon sisältyy 75m2 asuinpinta-alaa, siistikuntoinen vintti ja toimiva sekä niin ikään hyväkuntoinen kellarikerros. Tässä paikassa meillä sitten täyttyy molempien vesistöjen ihanuudet. Mökki on järven vieressä, välissä on pikku pätkä Wärtsilän maata.  Ranta ei ole ihan uintikelpoinen ainakaan vielä ja tämä pikku järvi on aika ruohottunut. Tien toisella puolella on upea järvi kalliorantoineen. Merelle on talolta matkaa parisen kilometriä.

 

”Rintsikan” sisäänkäynti

Talon sisällä meitä oli vastassa hyvin pidetty koti. Tässä talossa on asunut melkein 50 vuotta sama lapseton pariskunta. Hyvin he ovat kotiaan kohdelleet. Oli kuin aika olisi pysähtynyt, kun astui sisälle. Kaikki huonekalut olivat hyvässä kunnossa, paikat olivat siistit ja jopa vanha, hellyyttävä Volta-imuri törrötti siivouskomerossa. Ihan ei aikamatka onnistu ja pientä fiksausta pitää pintoihin tehdä, että tästä tulee omannäköisemmme kakkoskoti meille.

 

Tervetuloa meille!

 

Ihana sisäänkäynti puutolppineen ja metallisine putkikaiteineen.

 

Eteisaulassa on vastassa valtava määrä väliovia ajan hengen mukaan. Tässä tilassa on yhteensä 7 väliovea ja siivouskomeron ovi. 🙂

 

Sammaleet olivat vallanneet nämä nätit liuskelaatat. Käsipelin kun niitä esiin kaivoi, niin sai mukavan päivätreenin.

 

Huoneet

 

 

 

 

 

Ja tässä esittelyssä meidän upeat huoneemme alkuperäiskuosissaan. Mukavan valoisia huoneita. Keittiössäkin on kaksi ikkunaa ja olohuone on avara ja valoisa. Tykkään kyllä noista makuuhuoneen kaapeista. Ne kyllä varmasti jää alkuperäiskuosiinsa. Ja joitain huonekaluja tulen säilyttämään. Nythän on trendikästä tällaiset retrohuonekalut, kylläkin hiukan raikastettuna eri tyylisekoituksin.

 

Ympäröivä luonto

 

 

 

 

Vapaa-ajan asumisessa isossa roolissa on luonto ja sen läheisyys. Itseäni viehätttää rannikkoseudulla runsas kalliomaaperä, kanervat, osmankäämit ja meri-ilmaston raikkaus. Tonttimme päässä on ihana niemen nokka, jossa voi käydä ihailemassa järvessä asustavaa joutsenperhettä.  Pihallamme on myös useita omenapuita. Raivaushommia pihalla saa vielä paljon tehdä, jotta järvi saadaan kunnolla näkyviin.

 

Perinnerakentaminen

Itselläni on jäänyt elävästi mieleen sisustussuunnitteluopintoihin liittyneet Perinnemestari Hannu Rinteen luennot perinnerakentamisesta. Päällimäisenä silloin jäi mieleen hengittävien rakenteiden vaaliminen. Ettet vain mene remontillasi pilaamaan toimivia rakenteita. Nyt olikin sitten ajankohtaista palata aiheen tiimoille. Ensimmäiseksi kävin kurkkaan Hannun sivut perinnemestari.fi. Sieltä tilasin itselleni kirjan Perinnemestarin rintamamiestalo. Jäipä myös mieleeni sivuilta löytyneet korjaajan 10 käskyä. Tässä ne meille kaikille korjaajille muistutuksena sivuilta lainattuina:

  1. Älä korjaa kunnossa olevaa. Älä uusi korjattavissa olevaa. Paikkaa ja kunnosta. Suurin osa korjauksien kalleudesta johtuu tarpeettomista toimenpiteistä ja olemassaolevien, käyttökelpoisten materiaalien uusimisesta.

  2. Selvitä vaurion syy ja poista se. Korjaa vasta sitten ja korjaa entiselleen. Jos et korjaa vaurion syytä niin vaurio tulee uudelleen. Ei kannata korjata vuorilaudoitusta jos et korjaa vesikourua, josta vesi juoksee seinälle!

  3. Käytä samoja materiaaleja ja työmenetelmiä kuin ennenkin on käytetty. Älä kokeile uutuuksilla.

  4. Säilytä vanha rakenne. Ellei se olisi kelvollinen, ei talosta koskaan olisi tullut vanhaa. Ei pidä aliarvioida entisajan rakentajan taitoja ja ryhtyä ”parantamaan” ratkaisuja, jotka ovat toimineet vuosikymmeniä.

  5. Olisi hyvä asua talossa vähintäin vuosi ennen kuin ryhtyy korjaamaan sitä. Ellei talosi riitä sinulle, vaihda taloa. Vanhoista taloista kerrotaan paljon tarinoita, jotka eivät ole totta. Huhupuheiden ja olettamusten perusteella ei kannata ryhtyä ”korjauksiin”. Vanhat talomme ovat palvelleet suomalaisia perheitä useita vuosikymmeniä, niissä on riittävästi tilaa myös sinulle. Kaikkia tiloja ei kannata ottaa asumiskäyttöön, myös varastotilaa tarvitaan; ullakko on erinomainen varastotila ja myös hyvä välitila ulkoilman ja asunnon välillä.

  6. Useimmat vauriot johtuvat huonosta hoidosta ja väärästä korjauksesta. Lattiasieni on ollut olemassa aina, mutta sen esiintyminen asutuissa tiloissa on lisääntynyt räjähdysmäisesti sen jälkeen kun uusia materiaaleja ja uudisrakennustekniikka ryhdyttiin käyttämään vanhoissa taloissa.

  7. Vanhojen rakennusten kauneus on on niiden herkästi turmeltuvissa mittasuhteissa. Lämpötaloudelliset korjaukset eivät saa määrätä rakennuksen ulkonäköä, useimmiten riittää seinärakenteiden tiivistäminen ja yläpohjan lisäeristys.  1980-luvun energiakorjauksilla tuhottiin valtavat määrät kulttuurihistoriallisia arvoja kun vanhojen talojen ikkunoita uusittiin ja lisäeristettiin seiniä. Valitettavasti moni edelleen kiinnittää enemmän huomiota eristeitten lisäämiseen kuin vanhojen täytteitten täydentämiseen ja kylmää johtavien rakosten tilkkimiseen.

  8. Hyväksy epäsäännöllisyyksiä. Hyväksy mutkia ja vinoutta. Hyväksy pienet epätasaisuudet. Hyväksy tyylikerrostumat ja vanhat ratkaisut. Vanhan talon lumovoima piilee juuri sen historiassa, joka käytännössä näkyy patinoituneissa materiaaleissa ja kuluneissa kynnyksissä. Hylkää tyylijäljitelmät. Hylkää materiaalijäljitelmät. Hylkää haaveet alkuperäistämisestä; ei ole ”alkuperäistä” rakennusta, uusikin rakennus on vain kerran.

  9. Kannattaa vaalia sitä taloa, joka sinulla on. Menneitten kausien etsiminen ja ”palauttaminen” tuo mukanaan keinotekoisia ratkaisuja ja yleensä erittäin paljon tämän ajan ratkaisuja ja materiaaleja. Kestää kauan ennen kuin tämän päivän ratkaisuista tulee vanhoja. Ja paljon talon aitoa historiaa häviää

  10. Jos sinulla on varaa rikkoa näitä käskyjä, sinulla on varaa rakentaa mielesi mukaan uusi talo. Kenelläkään ei ole       varaa väittää, että satavuotias talo olisi huonosti rakennettu.

Tällaisia loppukesän terveisiä tällä erää. Remonttiprojektia siis pukkaa siellä ja täällä ja elämä pysyy mukavan kiireisenä. Seuraavaan postaukseen jätetään ”rintsikan” retroherkut ja kellarin aarteet. Mukavia elokuun leppeitä päiviä kaikille!

Ullamaija♥

 

Tarvetta Valaistus-tai sisustussuunnittelulle?

Hurmaava kesähuvila Lillan -kokemuksena Airbnb

Hurmaava kesähuvila Lillan -kokemuksena Airbnb

Tämänkesäinen perheemme kesälomareissu suuntautui Taalintehtaalle, Kemiönsaareen ja siellä iki-ihanaan hirsihuvila Lillaniin. Useasti olen Ruotsin risteilyllä ollessani ihaillut laivan kannelta Turun saaristoa. Jo keväällä päätin, että nyt on aika tutustua Saaristo-Suomeen. Googlettamalla silmiini sattui Airbnb:n ilmoitus tästä hurmaavasta huvilasta merenrannalla. Airbnb on ollut minulle aivan uusi tuttavuus. Nyt huomasin, että sehän onkin aivan loistava mahdollisuus saada vuokralle persoonallisia koteja kohtuuhintaan. Samalla pääset tutustumaan erilaisiin sisustustyyleihin ja tunnelmiin, näet uusin silmin koti-Suomea, jos nyt puhutaan vuokrauksesta Suomen puolella. Airbnb on maailmanlaajuinen ja monethan tätä harrastaakin käydessään ulkomailla. Kokemuksemme vuokrauksesta oli tosi positiivinen ja siksi haluankin esitellä teillä Lillania ja kehua Taalintehdasta lomakohteena.

Taalintehtaalle ja Lillaniin päästyämme meitä vastaanotti Saaristo-Suomen aina aurinkoinen sää, talon iloinen omistaja Sari, tuoksuvat tuoreet ruusut ja niin söpö ruutuikkunainen hirsihuvila 1700-luvulta. Taalintehtaan vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta ja tämä Lillan on yksi niistä sellaisista. Talo on tuotu Hiittisten saarelta 1730-luvulla ja jossa se oli jo aiemmin rakennettu. Lillanista aukeaa näkymä merelle ja tunnelma on rauhoittava. Lillanissa oli aivan ihanaa puhtauden ja raikkauden tuntu, vaikka talo on tosi vanha. Talo on sisustettu vanhaa kunnioittaen, vanhaa hirttä on jätetty upeasti esiin, värimaailma on tosi hillitty ja pieniä, kauniita yksityiskohtia on talossa paljon. Täydellistä lomailua; seesteinen tunnelma ja meren tuoksu.

Vanha hirsi itsessään on jo sisustuselementti ja sen rinnalla kannattaa käyttää puhtaita muotoja ja hillittyjä sävyjä. Tässä kodissa tunnelmaa lisäsi aitojen materiaalien käyttö, joka kunnioittaa vanhan talon historiaa. Talosta löytyi tosi paljon hauskoja sisustusideoita. Mielestäni itse tehty kerrossänky on aivan ihastuttava. Saaristolaishenkeä vain lisää, että ikkunasta on oikeasti merinäköala. Ja vaaleasävyinen makuuhuone on kuin utuinen henkäys höyhenlamppuineen ja traakkipuineen.

Niin kuin jo mainitsin Lillanin kauniista yksityiskohdista, niin tässä joitain esimerkkejä. Eleetön Block-valaisin ja kiiltovalkoinen senkki vanhaa hirsiseinää vasten, toimii. Raskaana olevan naisen torso, kiiltävä, mahonkinen piano ja hirsiseinä. Tämäkin on loistava yhdistelmä. Kuivunut oksa valaisimen päällä on hauska yksityiskohta. Myöskin valkoinen Arrow-ripustin ja valkoiseksi maalattu oksa näyttävät loistavalta parilta vanhaa hirsiseinää vasten.

Vaikka Taalintehtaalla itsessään onkin paljon historiaa ja nähtävää, me teimme retken tosi mielenkiintoiseen paikkaan. Kemiönsaaressa sijaitsee Amos Anderssonin itselleen kesäpaikakseen vuonna 1927 hankkima Söderlångvikin kartano. Kartanon päärakennuksessa on toiminut vuodesta 1965 taide- ja henkilöhistoriallinen museo. Söderlångvik on yksi Suomen suurimmista omenantuottajista ja omenatarhassa on yli 20 000 eri lajikkeiden omenapuuta. Kartanossa sattui olemaan juuri konsertti, joten sisälle emme päässeet tutustumaan, mutta puutarhassa, rannassa, myymälässä ja pihapiirin rakennuksissa riitti kyllä katseltavaa ja ihmeteltävää. Eräästä piharakennuksesta löytyi myös valtava kokoelma kartanon vanhoja kulkupelejä, kärryjä, rattaita, rekejä ja omenantuotannossa käytetty työkaluja. Voin vain sanoa, että tilan omenahillo ja omenamehulla terästetty granola olivat taivaallisen hyvää. Niitä tarttui myös kotiinviemiseksi.

Tarjosihan reissu myös kauniita maisemia, kalastusta, veneilyä ja upeita auringonlaskuja. Reissu kannatti ja yksi saari tuli valloitettua. Museovirasto on määritellyt Taalintehtaan historiallisen teollisuusalueen valtakunnalliseksi merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Jos ajattelet, että vietät yötä 300 vuotta vanhassa, idyllisessä hirsihuvilassa meren rannalla ja ympärilläsi on historiallista kulttuuriympäristöä, niin voit arvata, että lomasi on ikimuistoinen.

Kaikki sujui loistavasti siis Airbnb:n kautta ja olimme tyytyväisiä lomaamme. Ei voi muuta kuin suositella Airbnb:tä helppona ja luotettavana vuokranantajana, ihanaa Lillanin yöpymispaikkana ja Taalintehdasta lomailukohteena.

Ihanaa ja toivottavasti aurinkoista kesänjatkoa kaikille.

-Ullamaija-

Tarvetta Valaistus-tai sisustussuunnittelulle?