Meillä kaikilla on muistoja lapsuudesta ja eritoten mummolan erityispiirteistä. Näitähän nostalgisia juttuja tässä meidän rintamamiestalossamme löytyy, sillä onhan talo alkuperäisessä kuosissaan. Edellisessä postauksessa siis oli esittelyssä meidän ihka oma ”rintsikkamme”. Lupasinkin esitellä tässä postauksessa näitä ihania nostalgisia yksityiskohtia, eli retroherkkuja ja kellarin aarteita.

 

 

Mun mielestä tämä Volta-imuri on äärettömän suloinen. En ole vielä testannut, että toimiiko tämä, mutta aika vakuutunut olen. Jos siis alan oikeaksi perinnerakentajaksi, niin kuuluukohan mun tuolla sitten surruutella lattiat roskattomiksi? Talossahan asui siis suomalainen mallipariskunta ja heidän jäljiltään kyllä luulisi kaiken toimivan. Tarina kertoo, että he olivat todella säästeliäitä ja tarkkoja. Niin sen kyllä talosta huomaa. Talo kuulemma pestiin ulkoakin joka kevät.

 

 

Voisko joku viisaampi kertoa mulle, että miksi näitä tarjottimia piti ennen säilyttää seinällä? Onko tämä jonkun mielestä edelleen esteettisesti silmiä hivelevää taidetta? Olisko nuo sydännauhat enemmänkin 80-lukua? Mutta tämäkin tarjotintaide on jotenkin niin sööttiä. Lapsuushan tästä tulee auttamattomasti mieleen.

 

 

Tämä ammeen yhteydessä oleva suihku on kieltämättä ihan kaunis, mutta haastavaa näissä on saada tasaisen lämmintä vettä. Aina joko on liian kuumaa tai liian kylmää. Mutta todellinen retroherkku. Tätä punaista levyä, mitähän materiaalia onkaan, löytyy meidän keittiön välitilasta ja tästä kylpyhuoneesta kauttaaltaan. Ei, tämä ei jää entiselleen!

 

 

Olohuoneen seinään oli taidokkaasti kätketty salakaappi. Tää on hieno ratkaisu. Miksiköhän näitä ei enää tehdä? Hyväkuntoinen tämäkin ja ei kulumajälkiä missään. Mulla on hiukan ristiriitainen olo, kun nämäkin tapetit on näin kauan säilynyt moitteettomassa kunnossa, että raskiiko näitä vaihtaa. Mutta tuo avain on niin nostalginen. Meillä oli tuollainen avain kirjahyllyn alakaapissa lapsuuskodissani, joka myös oli hyvin hoidettu rintamamiestalo. Tämäkin siis tuo niin lapsuusmuistoja mieleen.

 

 

Siis tämä taloussiirappipurkki! Tuntuu kuin olisin nähnyt tämän eilen. Meillä kotona leivottiin tosi paljon ja tätä tuotetta meillä oli aina. Punaisen pallojuuston lisäksi. Kätevä ja kaunis purkki tämä olisi edelleenkin. Hauskaa olisi tietää milloin tämänkin ulkoasu muuttui. Nykyäänhän tuotteet vaihtaa ulkoasua tuhkatiheään. Ja nuo olympiarenkaat. Ei tää nyt varmaan vuodelta 1952 voi olla… Kun 80-luvulta muistan tämän purkin.

 

Kurkistus kellariin

Käydäänpäs pikku kierros meidän ihanassa kellarissamme. Siellä se vasta sellainen olo tuleekin, että olisi palannut ajassa taaksepäin ja paljon. Tervetuloa aikamatkalle, olkaas hyvät!

 

Voitteko kuvitella, että tässä talossa on pesty pyykit nyrkkipyykillä aivan viime vuosiin saakka? Mä en oikeesti pysty samaan. Ja aika monta lasta mullakin on. Vaikka ihanteelliset tilat tässä pyykkäykseen olisi. 🙂 Ja ei, nämä seinät eivät jää alkuperäisen värisiksi…

 

Tästä hillokellarista minulla tulee mieleen Muumitalo. Siellähän ne aina säilövät hillopurkkinsa kellariin. Näissä leivinpapereissa on vielä purkkien jäljet jäljellä. Oikeasti mulla tulee hellyys, kun ajattelen näiden edellisten asukkaiden yksinkertaista elämää. Nämäkin hillopurkit täällä, nyyh…

 

Nämä omenalaatikot ovat tosi tosi hienoja mun mielestä. Näitä löytyy täältä enemmänkin ja mulla on näille tosi paljon käyttöä. Ja nämäkin ovat niin ehtaa tavaraa. Ei mitään kaupan jäljitelmiä… Että ihgui ovat.

 

Kyllä jämptillä miehellä pitää halkopinot olla särmät. Tämäkin yksityiskohta on oikea aarre. Mä niin ihailen tällaisia perusteellisia ihmisiä, jotka jaksavat pitää tavaransa aisoissa. Jotenkin mulla tulee täällä mieleen näiden talossa asuneen pariskunnan rakkaus tätä kotia kohtaan. Kaikki on niin hyvin hoidettu.

 

Mitäköhän tarinaa nämä työkalut kertovat? Miksiköhän näitä on näin paljon? Ja nämäkin rakkaudella hoidetut ja säilötyt. Öljykannukin on jostain vuosikymmenten takaa täällä säilynyt.

 

Tämä oli kierros nostalgian äärellä tällä kertaa. Lopulta ne on aika pieniä yksityiskohtia mitä lapsuudesta jää mieleen. Juuri tuollaiset yksittäiset asiat kuin kaapin avain tai taloussiirappipurkki. Lopetan tämän postauksen tällaiseen pieneen koti-runoon. Koti on ihana asia.

 

”Tämä rakennus on kallio metsässä,
ovi pihalle
ja nurkat tuulen kierrellä.
Metsän puissa
syntyy tuulen humina.
Ropisee katolle kevätsade,
on valkean taivaan aika.”

(Juhani Tikkanen)

 

Ullamaija

(vink vink; Habitare on ihan nurkan takana)