Perheessämme on kolme skeittaavaa poikaa ja se näkyy ja kuuluu niin kuin arvata saattaa. Vuosien saatossa on tullut tutuksi puhki kuluneet skeittikengät, katkenneet skeittilaudat, trukit, renkaat ja laakerit, reilin kolinat terassillamme, omien lasten ja kavereiden skeittilaudat eteisessä seinää vasten nojailemassa, skeittauksen fair play-meininki ja kolme ehdotonta skeittivaatemekkaa, josta vaatteet olisi suotavaa saada.
Silti olen edelleen sitä mieltä, että skeittaus eli rullalautailu on ihan loistava urheilumuoto ja oivallinen tapa viettää vapaa-aikaa. Suuri kiitos kuuluu veljilleni, jotka aikoinaan lahjoittivat vanhat, hyvät lautansa pojilleni ja näyttivät huimia temppuja, jotta skeittauksen kipinä oli varmasti iskostettu poikieni mieleen.

Ei ne laudat hassumman näköisiä ole, jos ne on aina yhtä kauniisti seinää vasten rivissä. Tekstillä koristeltu lauta on poikani itse tekemä. Hienoa työtä, vai mitä?

 

Ensimmäinen rullalauta
Rullalautailu eli kansankielessä skeittaus syntyi 1950-luvulla Kaliforniassa. Sen juuret ovat lainelautailussa ja alunperin sitä on kutsuttu katusurffaukseksi, sillä sitä harrastettiin vain silloin, kun vallitseva aallokko ei sallinut surffausta. Alkukauden laudat olivat pääsääntöisesti 15-17cm leveitä ja niissä käytettiin savesta valmistettuja renkaita, joiden pito oli heikko ja ne lukittuivat osuessaan pieniinkin kiviin. Tämän takia harrastus oli vaarallista ja useat kaupungit Yhdysvalloissa kielsivät rullalautailun kokonaan.
Toinen sukupolvi
Uuden kukoistuksen rullalautailu koki 1970-luvulla, kun Frank Nasworthy kehitti rullalautoihin uretaanirenkaat. Keksinnön myötä rullalautailun suosio lähti hurjaan nousuun ja renkaiden ominaisuudet paranivat huomattavasti. Ensimmäinen sisähalli rakennettiin Floridaan vuonna 1976. Lautojen parantuneiden ominaisuuksien ansiosta rullalautailijat pystyivät vaarallisempiin temppuihin ja saavuttivat suurempia nopeuksia. Tämän myötä lisääntyneet vastuuvelvoitteet korottivat rullalautapuistojen vakuutusmaksuja niin paljon, että useat puistot menivät konkurssiin ja puistot jyrättiin maan tasalle.

 

Tyhjiksi jääneet uima-altaat olivat mainioita skeittailupaikkoja 70-luvun Kaliforniassa (kuva theplaidzebra.com)

 

Kolmas sukupolvi
Rullalautailaun toisesta sukupolvesta jäi eloon ramppilautailu, jota harrastettiin 1980-1990 luvulla pääasiassa lautailijoiden omille takapihoilleen rakentamissa rampeissa. Kolmannen aallon aikana rullalautailu levisi Yhdysvalloista maailmanlaajuiseksi muodiksi. Tuon aikakauden tunnetuin ammattilainen oli Tony Hawk. Ramppilautailun ollessa suosiossa rullalaudoissa oli leveät dekit ja suuret ja nopeat renkaat. Ollie tuli tutuksi tasamaalla tehtynä temppuna ja tempun keksimisen jälkeen painopiste siirtyi katulautailuun. Tuo oli sitä aikakautta, kun itsekin rullalaudalla vemputin päivästä toiseen kotini ympäri menevällä laatoituksella. Temppuja en hirveesti uskaltanut tehdä. Se oli poikien hommaa…

 

1980-luvun ramppiskeittausta (kuva thehouseofsteam.com)

 

Nykyinen sukupolvi
Rullalautojen neljännen ja nykyisen sukupolven koon ja muodon on sanellut yksi temppu, ollie. Renkaat ovat erittäin kovia ja ne liukuvat paremmin grindeissä ja liu’uissa. Renkaat ovat myös pieniä ja näin ollen laudat pyörivät nopeammin flipeissä. Laudat ovat pääasiassa 19cm leveitä ja 80cm pitkiä. Laudat valmistetaan useimmiten liimaamalla vaahteraviilusta, mutta kiinnostus korkean teknologian komposiittimateriaaleja kohtaan on kasvanut hintojen halvetessa. Vuosituhannen lopussa rullalautailu oli maailmanlaajuisesti suosittua ja Suomessakin lajin harrastajia on todella runsaasti. Suosiota on lisännyt runsain määrin Suomeen rakennetut rullalautailupuistot. Hienosta yhteistyöstä kertoo se, että yleensä paikkakunnan nuoria otetaan mukaan rullalautailupuistojen suunnitteluun.

 

Elokuussa koitti kauan odotettu päivä Rajamäessä, sillä tänne avattiin ihka uusi skeittipuisto. Yllä olevat kuvat ovat skeittauskuvia pojistani kyseisessä puistossa. Skeittipuistoa oli kaivattu ja odotettu tosi kauan. Olihan se välillä turhauttavaa naapurikuntiin kuskata jälkikasvua tai poikien hypätä bussiin, jos mieli teki päästä kunnolla temppuilemaan. Ei ole tainnut mennä päivääkään elokuusta, ettei joku meidän pojista olisi ollut puistossa hengailemassa.
Ensimmäiset kisatkin skeittipuistossa olivat elokuussa. Mukava oli seurata nuorten tervehenkistä yrittämistä, aitoa kannustamista, periksiantamattomuutta ja kaveria ei jätetä-meininkiä.

Itse tykkään tosi paljon skeittauksesta harrastuksena siinä suhteessa, että harrastaminen ei ole sidottu aikatauluihin. Kaiken ikäiset ja tasoiset ovat tervetulleita yhdessä harrastamaan. Harrastuksen aloittaminen on tosi helppoa. Ostat lapsellesi laudan ja skeittikengät ja ei muuta kuin rullailemaan. Suosittelen vaan, että heti alussa satsataan laadukkaaseen lautaan. Ei kovin kauaa jaksa huonosti pyörivillä renkailla yrittää temppua satoja ja satoja toistoja. Lautoja ja kenkiä kylläkin kuluu, mitä taidokkaamaksi tulet.

Skeittaus kasvattaa huomaamatta peruskestävyyttä, keskivartalon hallintaa ja ponnistusvoimaa. Urheilu ei tunnu pakkopullalta, kun teet sitä yhdessä kavereidesi kanssa ja kuntosi kasvaa sekä saat samalla raitista ilmaa.

 

(kuva Brian Romero)

 

 

Skeittailu voi olla myös värien iloittelua ja taidetta. Kesällä pojilleni ostetut skeittikengät ovat tietenkin jo historiaa, mutta hauskan näköiset ne kyllä olivat.
Ja lautojen pohjassa olevat kuvat ovat kyllä huimia. Niin kuin nämä yläpuolella näkyvät taideteokset. Eihän näillä raaskisi grindejä tehdä reilissä, kun heti olisi kuva tuhottu.
Itseäni on jäänyt harmittamaan, kun ei ole aiemmin tullut mieleeni säästää rikkimenneitä lautoja. Niistähän olisi saanut vaikka millaisia kuvakollaaseja rakenneltua poikien huoneen seinälle.

Mistä tunnistaa jo edistyneemmän ja intohimoisemman skeittarin? No laudan pohjasta ja vaatetuksesta. Kyllä tällä laudalla on näemmä aika monta kertaa reiliä hinkattu.
Dickies on suosittu merkki tänä syksynä. Varsinkin paksut Dickies-chinohousut käärittyine lahkeineen, Dickies-huppari ja tuulitakkimainen, ohut pusakka on ollut monen skeittarin vaatehankintalistalla viime aikoina. Myös päälaelle kääritystä piposta ja Vansin tai Etniesin kenkistä voit skeittarin tunnistaa. Mainittakoon jokaisen skeittarin tuntemat liikkeet Lamina, Union Five ja Ponkes, joihin synttäri- ja muut ylimääräiset roposet mielellään kulutetaan.

Ei muuta kuin kaiken ikäiset skeittilautailua testaamaan. Mukavia syksyisiä liikuntahetkiä toivotellen,

  -Ullamaija-




(Skeittauksen historia; lähde Wikipedia)